Hetki-hartauskirjoitus

Pelosta luottamukseen

Kastoin viikonloppuna neljä vauvaa. Suloisia lapsia ja ihania perheitä. Poikkeuksellista viikonlopun kasteissa oli se, että kaikki vauvat nukkuivat koko kastetilaisuuden ajan. Hiukan vain otsa rypistyi, kun valelin vettä päähän. Kasteveden jälkeen uni kuitenkin jatkui. Kaikki he saivat olla rakastavassa ja hellässä sylissä. Ja voi sitä sukujen ja perheiden lämpöä! Tätä lämpöä on aivan mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan.

Lähes kaikissa kastetilaisuuksissa luetaan lasten evankeliumi. Tässä  tutussa kertomuksessa Jeesuksen luokse tuotiin lapsia Jeesuksen siunattavaksi. Jeesus sanoin tässä yhteydessä merkittävät sanat: ”Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Totisesti, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.”

Tätä Jeesuksen lausetta on mietitty paljon. Mitä ihmettä on se lapsen kaltaisuus, josta Jeesus puhuu? Meiltä vaadittu lapsen kaltaisuus ei ole ainakaan kiltteyttä ja suloisuutta. Ehkä se on jotain mitä tämän viikonlopun pienokaiset tekivät – turvallista luottamusta ja vastaanottamista. Nämä pienet vain nukkuivat turvassa ja hiukan otsaa rypistäen ottivat vastaan Jumalan armon ja rakkauden.  

Melko pian tämä luottavainen vastaanottaminen katoaa ihmisestä hänen kasvaessaan. Kasvaessaan ihminen joutuu vastaanottamaan kaikenlaista normaalista huolista, pelkoon ja paniikkiin, jopa kauhuun saakka. Aikuisen pelot ja vastukset voivat viedä kauhuun ja paniikkiin. Näistä on pitkä matka turvalliseen luottamukseen, sellaiseen ajatukseen, että elämä kyllä kantaa.  

Kaikki me, joita elämä on joskus murjonut kunnolla tiedämme, että turvassa ja turvan tunteessa eläminen ei ole helppoa. On vaikeaa luottaa olevansa Jumalan armossa, sylissä ja hoivassa kun elämän turvarakenteet murtuvat tai saavat kolhuja.

Minulla on tapana sanoa kastepuheessani näin: ”Tapahtuipa hänen elämässään mitä tahansa hän on Jumalan oma. Tapahtuipa hänen elämässään mitä tahansa Jumala on lähellä häntä”.

Sanna Erkanaho, pastori