Hetki-hartauskirjoitus

Pieni matkakertomus

Savusaunan hämy on armollinen. Luihin ja ytimiin asti ulottuva lämpö kietoutuu ympärille kuin maammon halaus. Ruskaretkemme on päättymässä. Vielä hyvät löylyt, pulahdus puroon ja sitten pitkälle kotimatkalle kohti Nokiaa.

Viisi päivää vierähti Utsjoen tunturiylängöillä Kevon luonnonpuistossa. Teimme matkaa rukoillen. Voisi kai sanoa, että olimme pyhiinvaeltajia. Hiljennyimme päivämatkoillamme pohtimaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Rukoilimme niiden ihmisten puolesta, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan, luonnonmullistusten, kuivuuden ja nälänhädän takia. Niiden puolesta, jotka ovat lähteneet liikkeelle ilman tietoa määränpäästä, etsien elämäänsä vakautta ja toivoa.

Reilun 62 kilometrin reittimme oli upea, mutta yllättävän haastava. Yhtämittaista nousua saattoi olla kilometritolkulla, portaita loputtomasti ja ylitettävän joen virtaus voimakas. Saimme tuta nahoissamme vaelluksen vaivalloisuuden.

Meidän vaelluksemme oli vapaaehtoista. Mitä se onkaan heillä, jotka ovat joutuneet lähtemään matkaan pakosta, vailla vaihtoehtoja? Muistelen, että maailmassa on tällä hetkellä pakolaisia enemmän kuin koskaan ennen. Yli 100 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa vainon, väkivallan tai konfliktien takia.

Pyysimme joka päivä Jumalalta varjelusta ja suojaa. Pyysimme sitä myös heille, joiden ohi katsotaan, joita syrjitään tai vainotaan. Jokaiselle päivälle oli jakeensa Raamatusta. Eräs niistä oli Sananlaskujen kirjasta luvusta 27, jossa sanotaan, että veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi. Sananlasku kosketti. Se liittyi vaellusporukkamme keskinäiseen huolenpitoon. Kun jonkun voimat hupenivat, niin joku toinen tuli apuun. Moni antoi huolenpidon lisäksi myös tärkeiksi koituneita vinkkejä toisille. Ajattelen, että tällaiset ihmiset, jotka ovat erityisen huomaavaisia toisia kohtaan, ovat ikään kuin nielaisseet auringon. He loistavat valoa ympärilleen. He lämmittävät luihin ja ytimiin saakka niin kuin savusauna. Voisiko heitä verrata enkeleihin? Jumalan sanansaattajiin, jotka taistelevat pimeyden valtoja vastaan, suojelevat ja opastavat.

Syksy on ruskaretkien sesonkia, samoin enkeleiden. 400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Mikkelinpäivä on nykyisin kaikkien enkelien päivä. Enkelit muistuttavat meitä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Välähdyksiä tästä saimme Utsjoen ylängöillä – oli enkelin siipien havinaa ja iloa, onnea syvää!

Mervi Vähätalo, kansainvälisen työn koordinaattori