Hetki-hartauskirjoitus

Iloinen veronmaksaja

Netissä on lukematon määrä videoklippejä, joissa ulkomaalaiset ihmiset tutustuvat eri tavoin suomalaiseen yhteiskuntaan. Eräänä päivänä putosin siihen kaninkoloon ja videoita katsellessa hurahtikin sitten hyvä tovi. Oli todella kiehtovaa nähdä oma ympäristö jonkun toisen silmin. Videoissa ihmetellään terveydenhuoltoa, kouluruokailua, kuivauskaappia, puolustusvoimia, äitiyspakkausta, jokaisen oikeuksia, onnellisuutta ja paljon muuta. Monille hämmästystä aiheuttaa erityisesti se, että valtio tuntuu todella pitävän huolta kansalaisistaan ja panostavan ihmisten hyvinvointiin. Vastaavaa kokemusta ei videoiden tekijöillä tunnu olevan omasta kotimaastaan.

Tietenkin monessa videossa hämmästelyn kohteeksi nostetaan myös Suomen verraten korkea verotus. Vaikka prosentit tuntuvat hurjilta, niin lähes poikkeuksetta nämä ulkomaalaiset kommentoijat ovat sitä mieltä, että heitä ei verojen maksaminen haittaisi, kunhan rahoilleen vaan tuntisi saavansa vastinetta. Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella myös suuri osa suomalaisista ajattelee samalla tavalla. Valtiollisten turvaverkkojen tuoman vakauden koetaan lisäävän elämänlaatua niin paljon, että siitä ollaan myös valmiita maksamaan hintaa.

Jumalan valtakunnan ja maallisen valtion vertailu keskenään ei varmasti ole kovinkaan hyödyllistä, mutta en voinut välttyä siltä, kun ensi sunnuntain otsikkona kirkkovuodessa on ”Jumalan huolenpito”. Raamatussa Jumala vakuuttaa pitävänsä meistä huolta ja monia merkkejä siitä voimme nähdä ympärillämme. Onhan hän lahjoittanut meille itse elämän, sekä kaiken mitä sen ylläpitoon tarvitsemme. Jeesus kehotti toistuvasti kuulijoitaan olemaan huolehtimatta turhista ja luottamaan Taivaallisen Isän hoivaan. Kaiken lisäksi tämä huolenpito kantaa jopa kuoleman rajan yli.

Taivaan valtakunnan järjestelmä vaikuttaa kansalaisen näkökulmasta varsin kattavalta. Johtoporras on henkilökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta yksilöstä ja lupaa etsiä myös kyydistä pudonneet. Vaatimuksia ei oikeastaan ole kun ”ennakkoverotkin” on jo meidän puolestamme maksettu ristillä. Siinä sitä riittää hämmästelemistä. Mitenköhän iloinen veronmaksaja voisi kantaa oman kortensa kekoon?

Lassi Peurakoski, seurakuntapastori